Terapia aloitetaan potilaan taudinkuvan määrittelyllä ja fyysisellä tutkimuksella, missä pääpaino on oireiden analysoinnissa suhteessa tiettyihin toistettuihin rangan liikkeisiin ja pitkäkestoiseen asentoihin. Potilaalle suunnitellaan kivun, sentralisaatio-ilmiön ja oireiden käyttäytymisen perusteella yksilöllinen hoito-ohjelma.

Robin McKenzien kuvaamana sentralisaatio-ilmiö on kliinisesti havaittavissa oleva ilmiö, missä tiettyjen liikkeiden tai asentojen vaikutuksesta oireiden voimakkuus ja sijainti vähenee raajan ääreisosissa voimistuen sentraalisesti paikallistuen selkärangan alueelle.


Hoidon päätavoitteina ovat:

• Poistaa kipu / oireet
• Palauttaa rangan täydellinen toiminta
• Ehkäistä vaivan uusiutuminen tai progressiivinen paheneminen

Hoito koostuu spesifeistä harjoituksista, asennon hallinnan opetuksesta. Liikkeistä ja ennaltaehkäisystä sekä ensiapuohjeiden opetuksesta uusien kipuepisodien uusiutumisen ja pahenemisen ehkäisemiseksi. Harjoitukset alkavat AINA ensipotilaan itsensä suorittamilla liikkeillä ja vasta sitten edetään vähitellen terapeutin suorittamiin tekniikoihin, jos se on tarpeellista. Näistä itsehoitoharjoituksista muodostuu potilaalle yksilöllinen mahdollisen seuraavan episodin ensiapu ennaltaehkäisemään oireiden uusiutuminen ja paheneminen.

Periaatteena on opettaa potilas hoitamaan itse itsensä ja minimoimaan uuden episodin vaaratekijät ja selviämään uusiutuvasta selkäkipuepisodistaan omatoimisesti. McKenzie menetelmällä voidaan nopealla ja luotettavalla tavalla määritellä potilaat jotka hyötyvät mekaanisesta terapiasta nopeasti, hitaammin tai ei ollenkaan ja erotusdiagnostisoida myös ne potilaat, jotka saattavat tarvita leikkaushoitoa tai muuta lääketieteellistä hoitoa tai terapiaa.